Vastuu 

Perheeseeni kuuluivat siskoni ja vanhempani. Kun olin kuusivuotias, vanhempani erosivat, ja sen jälkeen meistä tuli kolmen naisen talous. Näin läheltä, millaisia haasteita yksinhuoltajaäiti kohtaa yhteiskunnassa. Aiemmin kotirouvana toiminut äitini teki töitä, joita kouluttamattomana sai, eikä palkka ollut korkea. Arvostan kuitenkin suuresti sitä, että hän teki raskasta työtä, jotta meillä lapsilla olisi mahdollisimman hyvät eväät elämään senhetkisessä tilanteessa. Taloudelliset haasteet olivat merkittäviä, ja yksin kahden lapsen kasvattaminen oli valtava vastuu. Opin jo varhain, että on osattava tulla toimeen vähällä, eikä raha ole itsestäänselvyys. Tietyt harrastukset ja vaatteet ovat yksinhuoltajaperheessä poissuljettuja, ellei vanhemmalla ole hyväpalkkaista työtä tai toinen vanhempi tukee taloudellisesti.

Yksi tärkeimmistä periaatteistani on vastuunotto omasta elämästä. Suomi on upea maa osittain siksi, että täällä jokaisella on mahdollisuus kouluttautua riippumatta siitä, millaisesta sosioekonomisesta taustasta tulee. Monessa muussa maassa vanhempien tulot määrittävät pitkälti sen, millaiset mahdollisuudet lapsella on kouluttautua. Uskon vahvasti siihen, että omat teot ratkaisevat – mikään ei tule ilmaiseksi, vaan tavoitteiden saavuttaminen vaatii työtä ja sinnikkyyttä. Tiedostan toki, että kasvuympäristöllä on suuri merkitys. Vanhempien esimerkki vaikuttaa lasten asenteisiin – jos kotona arvostetaan koulutusta, tämä ajatus siirtyy helposti myös lapsille. Vastaavasti, jos vanhempi elää ainoastaan sosiaaliturvan varassa, lapselle voi muodostua käsitys, että tämä on normaali ja hyväksyttävä tapa elää.

Hyvinvointiyhteiskunta ei voi perustua siihen, että työkykyiset ihmiset jäävät työelämän ulkopuolelle. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta mahdollisimman moni työkykyinen pääsee mukaan työelämään ja osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen.